Maailmassa on liikaa tylsää ja sisällötöntä diipadaapaa. Tässä sen sijaan pala minua.

Sanna-Maria Ojanen

Hetki, joka pysäytti elämäni

Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus vuonna 2010 oli Islannissa sijaitsevan Eyjafjallajökull-jäätikön alla olevan tulivuoren purkaus. Tulivuori oli ollut lepotilassa vuosista 1821-1823 lähtien. Tammikuusta 2010 lähtien alue oli ollut seismisesti aktiviinen ja 14. huhtikuuta alkoi purkauksen voimakkaampi vaihe. Purkauksessa syntyi tuhkapilvi, joka nousi jopa 11 kilometrin korkeuteen.

Tuhkapilvi aiheutti uhan lentoturvallisuudelle, sillä tuhka saattaa pysäyttää tai jopa tuhota lentokoneiden moottorit. Lisäksi se haittaa näkyvyyttä ja voi olla terveysriski hengitysilmaan joutuessaan. Tämän vuoksi ilmatila ja lentokentät suljettiin kokonaan useiksi päiväksi lähes koko Euroopassa

Minä ehdin lentää 14. päivän aamulennolla Riikaan. Mies oli vielä silloin Norjassa.

Minä olin myös autuaan tietämätön maailman tapahtumista, koska elettiin aikaa ennen älypuhelimia. Havahduin tilanteeseen vasta tärkeän päivän aamuna, lähinnä kotimaan viesteihin siitä, miten aikoisin päästä muutaman päivän päästä kotiin. Mies oli selviytynyt lauttayhteyksien ja bussireittien keinoin Norjasta Riikaan.

Hänen elämässään ei ehkä tämmöisenkään vastoinkäymisen takia tehtäisi helposti muutoksia suunnitelmiin. Minä olin siinä kohdin elämääni yhä siellä pahimman aallon pohjalla, jossa koko universumin räjähtäminen kappaleiksikaan ei olisi hetkauttanut suuntaan eikä toiseensa, olisipahan lopettanut kärsimyksen sillä sekunnin sadasosalla.

Kaikesta huolimatta, siinä me seisoimme, käsi toisen kädessä. Riikassa, 17.04.2010. James ja minä.

Sanna-Maria Ojanen

Elämäni tuon hetken jälkeen

Mitä sitten, jos minulla oli akateeminen loppututkinto. Entä sitten, jos minulla oli vakituinen työpaikka. Mitä väliä, jos olin yli kolmekymppinen. Minulla oli työpaikka, jossa en edes viihtynyt. Minä olin kokenut hetkellisesti elämää varjostaneen kauheuden jälkeen jotain, joka oli oman elämäni mittapuulla parempaa kuin lottovoitto. Jotain, jota en ikinä olisi voinut kuvitella mahdolliseksi. Olin tavannut kasvotusten suurimman idolini. Ihmisen, jonka musiikkia olin kuunnellut puolet siihen astisesta elämästäni. Ihmisen, jonka ääni oli lohduttanut huonoissa ja ilostuttanut hyvissä hetkissä. Minä olin tavannut James Hetfieldin.

Ymmärsin, että tässä elämässä on ihan oikeasti kaikki mahdollista.

Aloin haluta asioita. Juuri niitä, mitä ihan oikeasti minä halusin. En enää niitä, jotka olisivat olleet järkeviä, realistisia tai ehkä muiden mielestä minulle sopivimpia. Sitten minä päätin haluta opiskelemaan kultasepäksi.

Minulla hyvä olla tässä ja nyt. Olen löytänyt elämääni sisällön, josta en olisi ikinä osannut uneksiakaan. Epäonnistumisien hetkillä näen mahdollisuuden; tästä opitaan ja kehitytään eteenpäin. Onnistumiset tuovat hyvää mieltä. Tuntuu hassulta, minusta tuli kultaseppä!

Tarina on alunperin julkaistu kultaseppäopintojeni valmistumisen kynnyksellä vuonna 2014.